Perjantaina lähettiin leirille Sussex-nimisellä alueella sijaitsevaan leirintäalueelle.
Meidän mukana matkas: minä, Rudi, Siobhan, Wadud, Bartek, Kadi, Anelli, Anna, Ania, Max ja Majieck. Lisäks oli meidän staffit mukana, Graeme, Adrian ja Jon.
Porukka oli ihan mahtava ja sain monta hyvää ystävää tästä porukasta. Perjantaina ei oikeen tehty muuta ku kokattiin ruokaa ja pystytettiin teltat.
Lauantaina herättiin aamulla ja lähettiin kävelemään sellasta mettäreittiä. Meille annettiin kartat ja kompassit ja muut, ja saatiin ite suunnistaa oikeeseen paikkaan. Onneks porukassa oli mukana kuitenkin joku joka varmasti osas lukea karttaa. Vaikka näin oli, jotenkin me silti eksyttiin. Koska meidät jaettiin kahteen porukkaan, ja toisella porukalla oli Jon joka jo tiesi tän reitin etukäteen, me eksyttiin ja päädyttiin melkeen samaan paikkaan mistä lähettiin. Tää vähän kirpas jokasta, koska reitti oli kuitenki 11,9km pitkä. Jokatapauksessa päätettiin vaan nauraa asialle ja lähettiin takasipäin.
Tässä kohtaa mulla meinas pimentyä. Jep, meinasin pyörtyä keskelle mettää. Kai se johtu siitä et aurinko paisto ja oltiin kuitenki kävelty jo jonku verran eikä kukaan meistä ollu oikeen kunnolla aamupalaakaan vetäny mut päätettiin kuitenki et Adrian lähti mun kanssa takasi alkupisteeseen oottamaan kyytiä takasipäin ja loput jatko oikeesta kohasta matkaa muiden luokse.
Jonkun aikaa jouduttiin oottelemaan, ennenku Graeme ja Bartek saapu paikalle. Lähettiin siitä ajamaan takasi leirintäalueelle ja sinne päästyä me ruvettiin valmistelemaan päivällistä saapuvalle porukalle. Musta tuntu hirveen pahalta et jätin leikin kesken, mut olo oli sellanen ettei siinä olis edes kannattanu kävellä.
Illalla tehtiin vielä nuotio ja istuskeltiin siinä, leikittiin eri laululeikkejä ja muita.
Sunnuntaina edessä oli 12,1km kävely, mut sitäkään en kävelly. Jon sano et maasto on polvivammaselle huonoa, joten päädyin taas valmistelemaan Graemen kanssa lounasta muille. Kun muut pääs sovitulle paikalle, me popsittiin lounas ja lähettiin leirintäalueelle takasi pakkaamaan tavaroita. Siitä lähettiin takasin JMF:n tiloille ja mentiin ilosina hostellin sänkyihin nukkumaan!
Maanantaina oli vapaapäivä!
Siobhan vei meidät kaikki, neljä puolalaista, kaks virolaista ja meidät kaks suomalaista Stratfordiin. Siel shoppailtiin taas vähän lisää ja loppupäivästä mentiin vielä kattomaan Olympic Parkia. Hetki ku oltiin kierrelty, mentiin takasin Westfieldiin (se ostoskeskus) ja sieltä jokanen jatko matkaansa minne nyt haluskaan. Minä ja Rudi jäätiin Siobhanin seuraks, mut kello meni turhan nopeesti eteenpäin ja jouduttiin jo lähteen takas hostellille.
Kirjottaisin mieluusti pitemmällä kaavalla ja tarkemmin, mutta mulla on enää vartin verran aikaa olla koneella ja meiän pitäis kirjottaa jotaki muuta just tällä hetkellä. Hups? :-D Noh, jokatapauksessa. Kirjottelen lisää varmaan vielä tänään, jos en niin sitte huomenna. Kaks päivää ennenku tuun takasin Suomeen, aika menee kyl ihan liian nopeesti..
Seuraavaan postaukseen!
- Jenna
torstai 24. syyskuuta 2015
Long time no see!
Heips!
Heti alkuun pahoittelen sitä etten oo kirjotellu paljon mitään Puolasta lähdön jälkeen, syynä siihen on se ettei meillä oo ollu mahdollisuutta olla tietokoneilla enkä puhelimella jostain syystä pysty mitään postaamaan.
Jatkan nyt tähän postaukseen nyt vaikka pari ekaa päivää meiän Lontooseen saapumisesta, ja muihin postauksiin sit loput. Mulla ei oo valitettavasti mahollisuutta laittaa kuvia koska täällä ei yksinkertasesti oo mitään millä saisin siirrettyä kuvia ja mulla on rajotetusti aikaa olla tässä koneella niin pitkän kauttakaan ei viitsi ruveta sähläämään.
Mutta tosiaan, Puolasta lennettiin Lontooseen ja sieltä napattiin bussi Victoriaan, josta lähettiin vielä undergroundilla Lambet Northiin missä meidän ensimmäinen hostelli sijaitsi. Meidän hostellin nimi oli London Eye Hostel, ja vaikka nimi kuinka sanoo, ei sieltä mitään London Eye:ta nähny. Jos joku ei tiedä, niin London Eye on suuri maailmanpyörä ihan Thames-joen vieressä. Turistien suosiossa, mutta niin kallis etten sen kyytiin mene (ja mulla on niin kamala korkeiden paikkojen pelko etten ees uskaltais...).
Meidän hostelli ei ollu ihan mikään maailman paras, samassa huoneessa nukku meidän lisäks 13 muuta. Sängyt oli kolmikerroksisia kerrosänkyjä ja mä päädyin keskimmäiseen punkkaan. Wifi ei toiminu huoneessa ja koko hostellin kunto oli vähän niin ja näin mut eipä sitä muuhun tarviikkaan ku nukkumiseen!
Ku oltiin päästy hostellille, saatiin viesti Wadudilta, joka tuli hakemaan meidät lounaalle. Mentiin läheiseen kahvilaan josta tulikin mun ja Rudin luottokahvila (joka aamu sinne vähän aamupalalle!). Kahvilas tavattiin Adrian ja kaksi virolaista, Kadi ja Anelli. Tähän oikeestaan päättyki meidän eka päivä Lontoossa, tän jälkeen mentiin vaan hostellille nukkumaan.
Seuraavana päivänä Adrian ja Wadud vei meitä vähän kiertelemään keskustassa, jossa tavattiin Siobhan ja vietettiin aikaa. Oli kiva nähä vähän tuttuja kasvoja, koska meidän lennot Varsovasta lähti muun porukan kanssa eri aikaan. Loppupäivä meni rentoutuessa, koska tiedettiin et seuraavana päivänä alkais jo toiminta.
Keskiviikkona mentiin Jimmy Mizen Foundationiin. JMF on hyväntekeväisyysjärjestö, joka on perustettu vuonna 2008 kuolleen Jimmy Mizen nimisen pojan muistolle.
Jimmy Mizen oli 16-vuotias nuorimies, joka aamulla meni leipomoon ostamaan leipää. Valitettavasti paikalle sattui aineissa oleva ihminen, joka alotti hirveen huudon ja mesoomisen ja jotenkin onnistu heittämään jotain mikä tappoi Jimmyn.
JMF tekee yhteistyötä VPC:n (Volunteering Police Cadets) kanssa. Pääasiassa JMF järjestää nuorille erilaisia kursseja (esim. vihanhallinta) ja VPC:n poliisit pitävät luentoja kouluissa. JMF järjestää kans tukiryhmiä vanhemmille jotka ovat menettäneet lapsen/lapsia.
JMF tiloissa ruvettiin käymään läpi leirivarusteita. Jokaselta kysyttiin onko kaikki tarvittava mukana ja käytiin vähän läpi et mitä leirillä tehään. Tän jälkeen meiän päivä olikin ohi ja lähettiin Siobhanin kanssa Stratfordiin, missä sijaitsee Euroopan suurin ostoskeskus, Westfield. Tottakai piti vähän päästä tuhlaamaan rahaa, joten mentiin Primark nimiseen kauppaan ja sieltä tarttu mukaan pari paitaa! Pian kuitenki suunnattii jo takasin hostellille, koska seuraavana päivänä oli taas paljon tekemistä.
Torstaina mentiin Blackheathin VPC:n tiloille. Siellä nähtiin hetken verran poliisikadettien kouluttamista jonka jälkeen niillä alko joukkuekisat, leikkimieliset tietenkin. Meidän porukka päätti osallistua näihin kisoihin omana tiiminä! Ekana tehtävänä oli nostaa sellanen puupenkki suorille käsivarsille koko ryhmänä. Ohjaaja huuteli sit aina et kummalle puolelle penkki pitää siirtää. Jos penkki kosketti päätä tai olkapäätä, tippu pois. Jotenkin ihmeen kummalla meidän porukka voitti tän!
Koska oon tyhmä enkä kirjottanu näitä leikkejä mihinkään mitä meillä oli, en muista mitä muuta kivaa tehtiin. Sen muistan et kaks näistä voitettiin! Joka tapauksessa, tällanen oli meidän neljä päivää ennen leiriä. Kerron seuraavaan postaukseen leiristä ja ehkäpä jostain muustakin!
- Jenna
Heti alkuun pahoittelen sitä etten oo kirjotellu paljon mitään Puolasta lähdön jälkeen, syynä siihen on se ettei meillä oo ollu mahdollisuutta olla tietokoneilla enkä puhelimella jostain syystä pysty mitään postaamaan.
Jatkan nyt tähän postaukseen nyt vaikka pari ekaa päivää meiän Lontooseen saapumisesta, ja muihin postauksiin sit loput. Mulla ei oo valitettavasti mahollisuutta laittaa kuvia koska täällä ei yksinkertasesti oo mitään millä saisin siirrettyä kuvia ja mulla on rajotetusti aikaa olla tässä koneella niin pitkän kauttakaan ei viitsi ruveta sähläämään.
Mutta tosiaan, Puolasta lennettiin Lontooseen ja sieltä napattiin bussi Victoriaan, josta lähettiin vielä undergroundilla Lambet Northiin missä meidän ensimmäinen hostelli sijaitsi. Meidän hostellin nimi oli London Eye Hostel, ja vaikka nimi kuinka sanoo, ei sieltä mitään London Eye:ta nähny. Jos joku ei tiedä, niin London Eye on suuri maailmanpyörä ihan Thames-joen vieressä. Turistien suosiossa, mutta niin kallis etten sen kyytiin mene (ja mulla on niin kamala korkeiden paikkojen pelko etten ees uskaltais...).
Meidän hostelli ei ollu ihan mikään maailman paras, samassa huoneessa nukku meidän lisäks 13 muuta. Sängyt oli kolmikerroksisia kerrosänkyjä ja mä päädyin keskimmäiseen punkkaan. Wifi ei toiminu huoneessa ja koko hostellin kunto oli vähän niin ja näin mut eipä sitä muuhun tarviikkaan ku nukkumiseen!
Ku oltiin päästy hostellille, saatiin viesti Wadudilta, joka tuli hakemaan meidät lounaalle. Mentiin läheiseen kahvilaan josta tulikin mun ja Rudin luottokahvila (joka aamu sinne vähän aamupalalle!). Kahvilas tavattiin Adrian ja kaksi virolaista, Kadi ja Anelli. Tähän oikeestaan päättyki meidän eka päivä Lontoossa, tän jälkeen mentiin vaan hostellille nukkumaan.
Seuraavana päivänä Adrian ja Wadud vei meitä vähän kiertelemään keskustassa, jossa tavattiin Siobhan ja vietettiin aikaa. Oli kiva nähä vähän tuttuja kasvoja, koska meidän lennot Varsovasta lähti muun porukan kanssa eri aikaan. Loppupäivä meni rentoutuessa, koska tiedettiin et seuraavana päivänä alkais jo toiminta.
Keskiviikkona mentiin Jimmy Mizen Foundationiin. JMF on hyväntekeväisyysjärjestö, joka on perustettu vuonna 2008 kuolleen Jimmy Mizen nimisen pojan muistolle.
Jimmy Mizen oli 16-vuotias nuorimies, joka aamulla meni leipomoon ostamaan leipää. Valitettavasti paikalle sattui aineissa oleva ihminen, joka alotti hirveen huudon ja mesoomisen ja jotenkin onnistu heittämään jotain mikä tappoi Jimmyn.
JMF tekee yhteistyötä VPC:n (Volunteering Police Cadets) kanssa. Pääasiassa JMF järjestää nuorille erilaisia kursseja (esim. vihanhallinta) ja VPC:n poliisit pitävät luentoja kouluissa. JMF järjestää kans tukiryhmiä vanhemmille jotka ovat menettäneet lapsen/lapsia.
JMF tiloissa ruvettiin käymään läpi leirivarusteita. Jokaselta kysyttiin onko kaikki tarvittava mukana ja käytiin vähän läpi et mitä leirillä tehään. Tän jälkeen meiän päivä olikin ohi ja lähettiin Siobhanin kanssa Stratfordiin, missä sijaitsee Euroopan suurin ostoskeskus, Westfield. Tottakai piti vähän päästä tuhlaamaan rahaa, joten mentiin Primark nimiseen kauppaan ja sieltä tarttu mukaan pari paitaa! Pian kuitenki suunnattii jo takasin hostellille, koska seuraavana päivänä oli taas paljon tekemistä.
Torstaina mentiin Blackheathin VPC:n tiloille. Siellä nähtiin hetken verran poliisikadettien kouluttamista jonka jälkeen niillä alko joukkuekisat, leikkimieliset tietenkin. Meidän porukka päätti osallistua näihin kisoihin omana tiiminä! Ekana tehtävänä oli nostaa sellanen puupenkki suorille käsivarsille koko ryhmänä. Ohjaaja huuteli sit aina et kummalle puolelle penkki pitää siirtää. Jos penkki kosketti päätä tai olkapäätä, tippu pois. Jotenkin ihmeen kummalla meidän porukka voitti tän!
Koska oon tyhmä enkä kirjottanu näitä leikkejä mihinkään mitä meillä oli, en muista mitä muuta kivaa tehtiin. Sen muistan et kaks näistä voitettiin! Joka tapauksessa, tällanen oli meidän neljä päivää ennen leiriä. Kerron seuraavaan postaukseen leiristä ja ehkäpä jostain muustakin!
- Jenna
sunnuntai 6. syyskuuta 2015
European Rover Challenge!
Lauantai 5.9
Lauantai meni pääasiassa istuskellessa, koska meillä ei ollu ekana päivänä nii paljoa tekemistä. Järjestäjätki oli aika hukassa, mistä annettiin palautetta sunnuntaina kyllä, koska olis ollu kiva tehä vähän enemmän. Mut onneks päästiin tekemään edes jotain!
Lähettiin siis aamulla hotellilta taas tapahtumapaikalle ja me saatiin heti tosi tärkeä tehtävä: edustaa USA:n tiimiä esittelykierroksella. Jokaselle osallistuvalle maalle oli pieni lapsi kantamassa maan lippua, ja koska USA:n tiimi oli myöhässä, me mentiin tän lapsen kanssa sinne eteen. Tehtävä ei ittessään ollu vaikee, koska tää lapsi tiesi jo mitä piti tehdä ja me vaan seurattiin perässä, mut ilmeisesti tuomarit ja juontaja ei ollu perillä siitä et USA:n tiimi ei ollu ehtiny paikalle ja tästä syystä kun siinä seistiin hymyilemässä kameroille, juontaja kiitti meitä tulosta.. Ei viititty sanoa mitään nii hymyiltiin vaan ja oltiin nättejä!
Toisena tehtävänä meillä oli auttaa pukemaan "avaruuspukuja" pienten lasten päälle, jotta lapset vois kokeilla "Marsin päällä kävelyä", eli toisinsanoen mennä vähän siksakkia isoissa haalareissa ja saappaissa kypärä päässä ja tehdä pH-testejä. Mut lapset nautti siitä, ainoo hankaluus tässäki oli se, et lapset puhu puolaa ja me englantia. Onneks paikalla oli muitaki vapaaehtosia, jotka puhu puolaa niin ei ihan hukassa oltu!
Tähän oikeestaan päätty meidän kunnon tehtävät koko päivälle, pääasiassa autettiin välillä kantamaan avaruusmönkijöitä mäkeä alas kisapaikalle tai vietiin kärryjä pois, mut enimmäkseen istuttiin odottamassa josko joku tarvis meitä.
Siistiä oli se, että paikalla oli myös viimesin kuun päällä ollut ihminen. Ei päästy tapaamaan henkilökohtasesti kyseistä herraa, mut pelkästään se, että nähtiin hänet oli jo tosi siistiä!
Päästiin lähtemään takasin hotellille joskus viiden aikaan, ja sieltä lähettiin taas syömään, tällä kertaa vähän hienompaan ravintolaan ja sain oikeen kunnon ihanan pizzan!
Sunnuntai 6.9
Lauantai meni pääasiassa istuskellessa, koska meillä ei ollu ekana päivänä nii paljoa tekemistä. Järjestäjätki oli aika hukassa, mistä annettiin palautetta sunnuntaina kyllä, koska olis ollu kiva tehä vähän enemmän. Mut onneks päästiin tekemään edes jotain!
Lähettiin siis aamulla hotellilta taas tapahtumapaikalle ja me saatiin heti tosi tärkeä tehtävä: edustaa USA:n tiimiä esittelykierroksella. Jokaselle osallistuvalle maalle oli pieni lapsi kantamassa maan lippua, ja koska USA:n tiimi oli myöhässä, me mentiin tän lapsen kanssa sinne eteen. Tehtävä ei ittessään ollu vaikee, koska tää lapsi tiesi jo mitä piti tehdä ja me vaan seurattiin perässä, mut ilmeisesti tuomarit ja juontaja ei ollu perillä siitä et USA:n tiimi ei ollu ehtiny paikalle ja tästä syystä kun siinä seistiin hymyilemässä kameroille, juontaja kiitti meitä tulosta.. Ei viititty sanoa mitään nii hymyiltiin vaan ja oltiin nättejä!
Toisena tehtävänä meillä oli auttaa pukemaan "avaruuspukuja" pienten lasten päälle, jotta lapset vois kokeilla "Marsin päällä kävelyä", eli toisinsanoen mennä vähän siksakkia isoissa haalareissa ja saappaissa kypärä päässä ja tehdä pH-testejä. Mut lapset nautti siitä, ainoo hankaluus tässäki oli se, et lapset puhu puolaa ja me englantia. Onneks paikalla oli muitaki vapaaehtosia, jotka puhu puolaa niin ei ihan hukassa oltu!
Tähän oikeestaan päätty meidän kunnon tehtävät koko päivälle, pääasiassa autettiin välillä kantamaan avaruusmönkijöitä mäkeä alas kisapaikalle tai vietiin kärryjä pois, mut enimmäkseen istuttiin odottamassa josko joku tarvis meitä.
Siistiä oli se, että paikalla oli myös viimesin kuun päällä ollut ihminen. Ei päästy tapaamaan henkilökohtasesti kyseistä herraa, mut pelkästään se, että nähtiin hänet oli jo tosi siistiä!
Päästiin lähtemään takasin hotellille joskus viiden aikaan, ja sieltä lähettiin taas syömään, tällä kertaa vähän hienompaan ravintolaan ja sain oikeen kunnon ihanan pizzan!
 |
| Meiän huippu porukka! Vasemmalta: Minä, Rudi, Siobhan, Jack Ja Daniel |
 |
| Rudi ja Jack leikkimässä kärryillä :-D |
 |
| Tässä yks lapsista on menossa Mars-rataa läpi! |
 |
| Mars-rataa! |
 |
| pH-testi :-) |
 |
| Mars-radan kantamisosuus |
 |
| Siobhan ja minä kokeiltiin kypäriä kans! |
 |
| Mun ihana ihana pepperonipizza, oli törkeen hyvää! |
Sunnuntai 6.9
Sunnuntaina ei oikeestaan tehty mitään muuta ku mentiin tapahtumapaikalle eka kattomaan ku järjestäjät laitto pari rakettia ilmaan ja sen jälkeen kysyttiin eri tiimeiltä kysymyksiä (esim. Kuinka vapaaehtoset on ollu avuksi jne.).
Sen jälkeen puhuttiin vaan meidän UK-reissusta, vähän lisää informaatiota et mitä siel tapahtuu ja minne pitää mennä.
Sitte lähettiinki jo hotellille pakkaamaan ja käytiin syömässä, jonka jälkeen lähettiin junalla Varsovaan. Päästiin tänne joskus 23.30 aikoihin ja hotellille tultiin puoliltaöin (kello on nyt siis 1.30 paikallista aikaa).
Huomenna oliski sit aamulla 8.00 lento Lontooseen, josta meidän pitää löytää tie meiän hostellille joka on ihan London Eye:n lähellä! Mut siitä sitte myöhemmin lisää, koska nyt on pakko mennä nukkumaan et ehtii pari tuntia saada unta!
Jenna
Friday in Kielce
Heipähei!
Tää kirjottaminen on vähän jääny koska Kielcessä meidän hotellissa oli tosi huono netti eikä ollu tietokoneita, toisinku täällä Varsovassa.
Ollaan siis saavuttu Varsovaan, mut ennenku kerron tästä päivästä, kerron vähän Kielcen matkasta.
Tultiin Kielceen siis perjantaina, lähettiin Varsovasta joskus aamulla puolalaisella Onnibussilla (Polskibus). Kielcessä meitä oli vastassa Michal joka opasti meidät meidän hotellille. Meiän hotelli oli ihan Kielcen uuden stadionin vieressä, joten joka aamu nähtiin ku pienet lapset tuli jalkapalloharjotuksiin stadionin vieres olevalle kentälle. En ottanu hirveesti kuvia Kielcen kaupungista, mut otin kyllä kuvia tapahtumasta missä me oltiin.
Oltiin vapaaehtosina 100 puolalaisen kanssa European Rover Challenge - nimisessä tapahtumassa. ERC on suurin avaruus- ja robottitapahtuma koko Euroopassa. Kisaajia oli eri maista, mm. Australiasta, Kolumbiasta, Egyptistä, Puolasta ja USA:sta ja tarkotuksena oli siis rakentaa avaruusmönkijä. Meille ei kerrottu mitä palkintona oli, mut mitä noista kuvista kattoin niin ilmeisesti voittajat sai 1000 dollaria. Me ei oikeen ehitty seuraamaan kisaa, koska tehtiin muita hommia.
Tässä viel linkkiä ERC:n virallisille sivuille, josta voitte käydä lukasemassa vähän enemmän tästä tapahtumasta: http://roverchallenge.eu/en/
Ekana päivänä siis mentiin tänne tapahtumapaikalle ja tottakai oltiin tyylikkäästi myöhässä ja asteltiin sisään McDonaldsin kupit kädessä (ei siis ehitty syödä kunnolla ennenku piti jo juosta bussiin nii oli pakko hakea jotaki ruokaa). Meitä ei ollu muita ulkomailta ku vaan tää meidän oma porukka, kaikki muut oli puolalaisia.
Koska itse tapahtuma ei alkanu ku vasta lauantaina, koko perjantai meni tutustumisleikkejä leikkiessä.
Ihan ekana meillä oli "Sijoita itsesi kartalle" tyyppinen leikki, jonka jälkeen oltiin nimibingoa. Piti siis kysellä ympäriinsä ihmisiltä et mihin kohtaan ne sopii (listassa oli esim. "laulan suihkussa" ja "olen ollut ulkomailla" tyyppisiä vaihtoehtoja) ja kirjottaa kyseisen henkilön nimi siihen.
Tän jälkeen meiän piti järjestäytyä iän mukaan ilman puhumista. Se oli reilusti helpompaa ilman puhumista, koska kovin moni ei puhunu englantia, ei edes kohtalaista englantia nii jotenki oli helpompi viittoa käsillä kuinka vanha on. Kun saatiin järjestäydyttyä, otettiin jako kolmeen ja siirryttiin ulos.
Ulkona meiän omissa ryhmissä mentiin rinkiin ja onneks pääsin sellasen henkilön viereen, joka puhu englantia, et tiesin vähän mistä on kyse. Ekana juttuna oli siis ensin sanoa oma nimi ja sen jälkeen kertoa joku asia mistä pitää ja liittää siihen liike, eli ihan tuttua kamaa Suomesta. Seuraavan piti aina toistaa edellisen nimi ja liike, ja leikki jatku siihen malliin. Onneks piti vaan toistaa viiden edellisen nimet ja liikkeet, olisin muuten ollu tosi hukassa. Tääkään leikki ei tietenkää menny mun osalta niinku strömsössä, koska kaikki puhu puolaa ja en ymmärtäny muutaku nimet (jotka oli muuten osa tosi vaikeita). Yhdenkin tytön kohalla sanoin ensin nimen ja sen jälkeen tein ristin ilmaan ja sanoin että hän tykkää käydä kirkossa, vaikka hän tarkotti laskemista... Koko porukka repes nauramaan, mut onneks pystyin nauramaan itelleni eikä asia jääny häirittemään!
Tän leikin jälkeen käytiin haukkaamas vähän leipää ja banaania, jonka jälkeen meiän piti järjestäytyä lempikirjan ensimmäisen kirjaimen mukaan aakkosjärjestykseen. Ku oltiin valmiita, meiät jaettiin kuuteen porukkaan ja saatiin aikaseks kolme frisbeekisaa (aina kaks ryhmää oli vastakkain). Frisbeessä oli tarkotuksena saada syötettyä oman joukkueen jäsenelle 10 kertaa ilman että frisbee putoo tai et toinen joukkue saa sen. Muutaman rundin jälkeen vaihettiin niin et piti saada vaan 5 kertaa syötettyä, ja tää oli selkeesti helpompaa ja saatiin jo vähän pisteitäki kehiin.
Jotta tääkään leikki ei olis ollu tarpeeks helppo, meille jaettiin laput missä luki pelityyli. Joillaki luki "pelaa normaalisti" (mulla oli tää), "sinua ei kiinnosta", "ole pomottava" jnejne. Pelistä tuli selkeesti hauskempaa, kun jotkut pomppi ja yritti saada huomioo itteensä ja toiset seiso kädet ristissä.
Ku peli saatiin päätökseen niin meiän piti ryhmässä keskustella siitä, kuinka saadaan joku kiinnostumaan leikkimisestä tai pelaamisesta, jos kyseistä henkilöä ei kiinnosta. Ainoo huono puoli tässä oli se, että ku kaikkien vastaukset kerrottiin ääneen, ne kerrottiin puolaks enkä taaskaan ymmärtäny yhtään mitään. Eli selkeesti kielimuuri on ollu tosi iso ongelma täällä Puolassa, mut onneks tosi moni osaa englantia sen verran et pystyy selittämään asioita edes jotenkuten.
Meiän päivä tapahtumapaikalla loppu tähän, ja suunnattiin takasi hotellille. Ehittiin hetki olla siel ennenku lähettiin Kielcen keskustaan syömään (taas) paikallista ruokaa. Muutamalle tää paikallinen ruoka ei maistunu, ja jos totta puhutaan nii sen jälkeen ku kuulin mitä lihaa niissä taikinanyyteissä oli sisällä, ei maistunu oikeen mullekkaan (niissä oli siis kaninlihaa..).
Tähän päätty perjantai! Kirjotan seuraavaan postaukseen lauantaista ja sunnuntaista, joten tän postauksen loppuun tulee vaan muutama kuva perjantailta!
Tää kirjottaminen on vähän jääny koska Kielcessä meidän hotellissa oli tosi huono netti eikä ollu tietokoneita, toisinku täällä Varsovassa.
Ollaan siis saavuttu Varsovaan, mut ennenku kerron tästä päivästä, kerron vähän Kielcen matkasta.
Tultiin Kielceen siis perjantaina, lähettiin Varsovasta joskus aamulla puolalaisella Onnibussilla (Polskibus). Kielcessä meitä oli vastassa Michal joka opasti meidät meidän hotellille. Meiän hotelli oli ihan Kielcen uuden stadionin vieressä, joten joka aamu nähtiin ku pienet lapset tuli jalkapalloharjotuksiin stadionin vieres olevalle kentälle. En ottanu hirveesti kuvia Kielcen kaupungista, mut otin kyllä kuvia tapahtumasta missä me oltiin.
Oltiin vapaaehtosina 100 puolalaisen kanssa European Rover Challenge - nimisessä tapahtumassa. ERC on suurin avaruus- ja robottitapahtuma koko Euroopassa. Kisaajia oli eri maista, mm. Australiasta, Kolumbiasta, Egyptistä, Puolasta ja USA:sta ja tarkotuksena oli siis rakentaa avaruusmönkijä. Meille ei kerrottu mitä palkintona oli, mut mitä noista kuvista kattoin niin ilmeisesti voittajat sai 1000 dollaria. Me ei oikeen ehitty seuraamaan kisaa, koska tehtiin muita hommia.
Tässä viel linkkiä ERC:n virallisille sivuille, josta voitte käydä lukasemassa vähän enemmän tästä tapahtumasta: http://roverchallenge.eu/en/
Ekana päivänä siis mentiin tänne tapahtumapaikalle ja tottakai oltiin tyylikkäästi myöhässä ja asteltiin sisään McDonaldsin kupit kädessä (ei siis ehitty syödä kunnolla ennenku piti jo juosta bussiin nii oli pakko hakea jotaki ruokaa). Meitä ei ollu muita ulkomailta ku vaan tää meidän oma porukka, kaikki muut oli puolalaisia.
Koska itse tapahtuma ei alkanu ku vasta lauantaina, koko perjantai meni tutustumisleikkejä leikkiessä.
Ihan ekana meillä oli "Sijoita itsesi kartalle" tyyppinen leikki, jonka jälkeen oltiin nimibingoa. Piti siis kysellä ympäriinsä ihmisiltä et mihin kohtaan ne sopii (listassa oli esim. "laulan suihkussa" ja "olen ollut ulkomailla" tyyppisiä vaihtoehtoja) ja kirjottaa kyseisen henkilön nimi siihen.
Tän jälkeen meiän piti järjestäytyä iän mukaan ilman puhumista. Se oli reilusti helpompaa ilman puhumista, koska kovin moni ei puhunu englantia, ei edes kohtalaista englantia nii jotenki oli helpompi viittoa käsillä kuinka vanha on. Kun saatiin järjestäydyttyä, otettiin jako kolmeen ja siirryttiin ulos.
Ulkona meiän omissa ryhmissä mentiin rinkiin ja onneks pääsin sellasen henkilön viereen, joka puhu englantia, et tiesin vähän mistä on kyse. Ekana juttuna oli siis ensin sanoa oma nimi ja sen jälkeen kertoa joku asia mistä pitää ja liittää siihen liike, eli ihan tuttua kamaa Suomesta. Seuraavan piti aina toistaa edellisen nimi ja liike, ja leikki jatku siihen malliin. Onneks piti vaan toistaa viiden edellisen nimet ja liikkeet, olisin muuten ollu tosi hukassa. Tääkään leikki ei tietenkää menny mun osalta niinku strömsössä, koska kaikki puhu puolaa ja en ymmärtäny muutaku nimet (jotka oli muuten osa tosi vaikeita). Yhdenkin tytön kohalla sanoin ensin nimen ja sen jälkeen tein ristin ilmaan ja sanoin että hän tykkää käydä kirkossa, vaikka hän tarkotti laskemista... Koko porukka repes nauramaan, mut onneks pystyin nauramaan itelleni eikä asia jääny häirittemään!
Tän leikin jälkeen käytiin haukkaamas vähän leipää ja banaania, jonka jälkeen meiän piti järjestäytyä lempikirjan ensimmäisen kirjaimen mukaan aakkosjärjestykseen. Ku oltiin valmiita, meiät jaettiin kuuteen porukkaan ja saatiin aikaseks kolme frisbeekisaa (aina kaks ryhmää oli vastakkain). Frisbeessä oli tarkotuksena saada syötettyä oman joukkueen jäsenelle 10 kertaa ilman että frisbee putoo tai et toinen joukkue saa sen. Muutaman rundin jälkeen vaihettiin niin et piti saada vaan 5 kertaa syötettyä, ja tää oli selkeesti helpompaa ja saatiin jo vähän pisteitäki kehiin.
Jotta tääkään leikki ei olis ollu tarpeeks helppo, meille jaettiin laput missä luki pelityyli. Joillaki luki "pelaa normaalisti" (mulla oli tää), "sinua ei kiinnosta", "ole pomottava" jnejne. Pelistä tuli selkeesti hauskempaa, kun jotkut pomppi ja yritti saada huomioo itteensä ja toiset seiso kädet ristissä.
Ku peli saatiin päätökseen niin meiän piti ryhmässä keskustella siitä, kuinka saadaan joku kiinnostumaan leikkimisestä tai pelaamisesta, jos kyseistä henkilöä ei kiinnosta. Ainoo huono puoli tässä oli se, että ku kaikkien vastaukset kerrottiin ääneen, ne kerrottiin puolaks enkä taaskaan ymmärtäny yhtään mitään. Eli selkeesti kielimuuri on ollu tosi iso ongelma täällä Puolassa, mut onneks tosi moni osaa englantia sen verran et pystyy selittämään asioita edes jotenkuten.
Meiän päivä tapahtumapaikalla loppu tähän, ja suunnattiin takasi hotellille. Ehittiin hetki olla siel ennenku lähettiin Kielcen keskustaan syömään (taas) paikallista ruokaa. Muutamalle tää paikallinen ruoka ei maistunu, ja jos totta puhutaan nii sen jälkeen ku kuulin mitä lihaa niissä taikinanyyteissä oli sisällä, ei maistunu oikeen mullekkaan (niissä oli siis kaninlihaa..).
Tähän päätty perjantai! Kirjotan seuraavaan postaukseen lauantaista ja sunnuntaista, joten tän postauksen loppuun tulee vaan muutama kuva perjantailta!
 |
| Pieni osa meiän voluntääreistä! |
 |
| Tässä oli vähän sitä rakennusta, mikä oli tapahtumapaikan pihassa :-) |
 |
| Vähän tapahtumapaikan pihaa, tossa nurmikolla meillä pidettiin ne pihaleikit. |
 |
| Meille kerrottiin et toi linna tuol on tosi suosittu turistipaikka mut ei ite päästy sitä kattomaan :-/ |
 |
| Tää oli jotain puolalaista mehua, maistu ihan mämmin ja kotikaljan sekotukselta :-DD oli hyvää! |
torstai 3. syyskuuta 2015
Warsaw is so beautiful!
Iltaa!
Tää päivä on ollu ihana, kuuma, kävelyn- ja ruoantäyteinen ja tosi mukava.
Kuudelta meidät tuli hakemaan Adrian, joka vei meidät syömään paikallista ruokaa ja esitteli meille Varsovan vanhaa kaupunkia. Mukana syömään tuli Maksymilian, joka on kotosin täältä Puolasta ja Siobhan Iso-Britanniasta.
Adrian vei meidät syömään paikalliseen ravintolaan, joka sijaitsi aika lähellä meidän hostellia. Koska mulla on huono muisti, en enää muista minkä niminen tää ravintola oli.. Mutta jokatapauksessa, otin "dumblings with meat" annoksen, eli sellasia taikinanyyttejä joissa oli lihaa sisällä. Ne paistettiin ja tarjoiltiin smetanan kanssa. Ja voi luoja että ne oli hyviä! Juomaksi otin jotain mehunkaltasta, missä oli hibiscusta ja jotaki muuta eksoottista. Jäiden sijaan siinä oli jäädytettyjä appelsiini- ja sitruunalohkoja.
Ruoan jälkeen me tietenki annettiin ruoan laskeutua hetki ja lähettiin kiertämään Varsovan vanhaa kaupunkia. Taino vanhaa ja vanhaa, Adrian kertoi Varsovan historiasta ja mitä sieltä nyt päähän jäi oli se että Varsovan vanha kaupunki on vaan 50 vuotta vanha. Oliskohan ollu Toisen Maailmansodan aikaan kun natsit tuhosi Varsovan ihan täysin. Vanhaa kaupunkia kunnostettiin sen jälkeen, mutta aidosta Varsovasta ei jääny mitään jäljelle, siksi Vanha kaupunki on vaan 50 vuotta vanha. Mutta kaunis se oli silti!
Adrian kertoi myös kirkoista, joita Varsovassa riittää. Melkeen jokasen kulman takana oli aina uus kirkko, toinen toistaan upeempia. Haluisin muistaa mitä kaikkea Adrian kertoi Varsovan historiasta, mutta aika iso osa meni ihmetellessä ja ihastellessa hienoja rakennuksia ja upeita kirkkoja. Kierreltiin vähän ympäriämpäri, ja lopulta löydettiin tie takasin hostellille, Adrianin avustuksella tietenkin!
Tää päivä oli ihan mahtava, ihmiset on mukavia, varsinkin tää meidän reissuporukka (johon liitty justiin vielä kaksi)! Huomenna oliski sitte aika mennä Kielceen. Lähetään heti aamusta bussilla, eihän se oo ku sellanen kolmisen tuntia... Tulee varmasti unta bussissa!
Tähän loppuun laitan vielä muutamia kuvia Varsovasta, mitä tuli napattua tossa matkan varrella. Ei muuta tältä erää! Adios!
Tää päivä on ollu ihana, kuuma, kävelyn- ja ruoantäyteinen ja tosi mukava.
Kuudelta meidät tuli hakemaan Adrian, joka vei meidät syömään paikallista ruokaa ja esitteli meille Varsovan vanhaa kaupunkia. Mukana syömään tuli Maksymilian, joka on kotosin täältä Puolasta ja Siobhan Iso-Britanniasta.
Adrian vei meidät syömään paikalliseen ravintolaan, joka sijaitsi aika lähellä meidän hostellia. Koska mulla on huono muisti, en enää muista minkä niminen tää ravintola oli.. Mutta jokatapauksessa, otin "dumblings with meat" annoksen, eli sellasia taikinanyyttejä joissa oli lihaa sisällä. Ne paistettiin ja tarjoiltiin smetanan kanssa. Ja voi luoja että ne oli hyviä! Juomaksi otin jotain mehunkaltasta, missä oli hibiscusta ja jotaki muuta eksoottista. Jäiden sijaan siinä oli jäädytettyjä appelsiini- ja sitruunalohkoja.
 |
| Mehunkaltainen juoma, oli hyvää! |
 |
| Dumblings with meat |
 |
| Ja vähän kuvaa siitä millanen tää oli sisältä! |
Ruoan jälkeen me tietenki annettiin ruoan laskeutua hetki ja lähettiin kiertämään Varsovan vanhaa kaupunkia. Taino vanhaa ja vanhaa, Adrian kertoi Varsovan historiasta ja mitä sieltä nyt päähän jäi oli se että Varsovan vanha kaupunki on vaan 50 vuotta vanha. Oliskohan ollu Toisen Maailmansodan aikaan kun natsit tuhosi Varsovan ihan täysin. Vanhaa kaupunkia kunnostettiin sen jälkeen, mutta aidosta Varsovasta ei jääny mitään jäljelle, siksi Vanha kaupunki on vaan 50 vuotta vanha. Mutta kaunis se oli silti!
Adrian kertoi myös kirkoista, joita Varsovassa riittää. Melkeen jokasen kulman takana oli aina uus kirkko, toinen toistaan upeempia. Haluisin muistaa mitä kaikkea Adrian kertoi Varsovan historiasta, mutta aika iso osa meni ihmetellessä ja ihastellessa hienoja rakennuksia ja upeita kirkkoja. Kierreltiin vähän ympäriämpäri, ja lopulta löydettiin tie takasin hostellille, Adrianin avustuksella tietenkin!
Tää päivä oli ihan mahtava, ihmiset on mukavia, varsinkin tää meidän reissuporukka (johon liitty justiin vielä kaksi)! Huomenna oliski sitte aika mennä Kielceen. Lähetään heti aamusta bussilla, eihän se oo ku sellanen kolmisen tuntia... Tulee varmasti unta bussissa!
Tähän loppuun laitan vielä muutamia kuvia Varsovasta, mitä tuli napattua tossa matkan varrella. Ei muuta tältä erää! Adios!
 |
| Varsovan presidentin asunto/linna/kartano |
 |
| Yksi monista kirkoista |
 |
| Castle Square |
 |
| Castle Squaren kirkko |
 |
| Joku hieno linna, en tiiä mikä :-D |
 |
| Varsovassa kulkevan joen rannan lähellä oli tällanen aivan käsittämättömän upee vesisuihkuhommeli, en muista miksikä näitä nyt kutsutaan.. |
 |
| Samaisesta vesisuihkuhommelista! |
 |
| Ja taas samainen vesisuihkuhommeli :-) |
Matka Varsovaan!
Noniin heipähei vain!
Heräsin keskiviikkoaamuna yheksältä oikeen reippaana pakkaamaan ja valmistautumaan lähtöä varten. Tottakai suunnitelmien piti vähän muuttua ja jotta ei varmastikkaan olis ylimäärästä aikaa, päätin lähteä aikasemmalla junalla kohti Helsinkiä.
Helsingissä olin puoli yheksän maissa illalla, siinä sitten poikaystävän kanssa pyörittiin ja hyörittiin niin kauan et kello oli 0:44 ja pääsin lähtemään junalla Helsinki-Vantaan lentokentälle.
En oikeen tiedä mitä pienessä päässäni ajattelin ku luulin että on hyvä idea mennä lentokentälle kello 1 yöllä kun lentokin lähtee vasta 8.20 aamulla mutta näin kuitenkin tein ja sielä sit istuin aamukuuteen asti yksin, miettien lentomatkaa jota niin kamalasti pelkäsin.
Ensimmäisiin ongelmiin törmättiin jo siinä vaiheessa kun piti tavata ensimmäistä kertaa mun matkaseuralainen, Rudi. Jotenkin oltiin päädytty eripuolille kenttää, ja sillon kun hän oli jo porteilla ja tehny lähtöselvitykset ja kaikki, mä vielä hölmönä pyörin turvatarkastuksen toisella puolella ja mietin et mitä mä nyt teen.
Tää ei toki ollut mun ensimmäinen kerta lentomatkustamisessa, mut jotenki aivot meni täydelliseen jumitukseen, ja seisoin hetken miettien et mitä täällä nyt pitikään tehdä. Jokatapauksessa onnistuin ystävällisen työntekijän avulla pääsemään läpi check-in tiskistä ja viemään laukunkin bag drop-paikkaan. Turvatarkastuskin meni heittämällä läpi ja mulla oli jopa vielä parikymmentä minuuttia aikaa panikoida edessä odottavaa lentoa!
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Löysin Rudin ja päästiin hetken odottelun jälkeen koneeseen. Ihme kyllä, jotenki se lentäminen ei tällä kertaa ollu niin paha, ellei lasketa sitä kuinka pahasti mun korvat meni lukkoon. Mut ainakaan ei tiputtu taivaalta, se on jo edistystä!
Lento lähti siis 8.20 Suomen aikaa ja oli perillä Varsovassa 9.00 paikallista aikaa (10.00 Suomen aikaa). Päästiin koneesta turvallisesti ulos ja laukutkin oli löytäny tiensä perille. Tästä lähdettiin sitten ulos ettimään bussipysäkkiä.
Meille oltiin annettu ohjeeksi ottaa bussi numero 175 ja mennä sillä keskustaan. Bussi löyty, keskusta löyty mutta missä hostelli? Pieni paniikki rupes nousemaan, kuitenki molemmat ollaan ekaa kertaa Varsovassa niin ei oikein tiedetty mistään mitään, mut onneks Rudi sai puhelimeen wifin ja sitä kautta saatiin hostellin osoite esiin. Sitte vaan kävelemään lähimmän "eihämärän" taksikuskin luo ja kysymään et josko heittäis meiät sinne.
Kaikki meni hyvin, kunnes ei enää menny. Ilmeisesti tän hostellin sivuilla oli VÄÄRÄ OSOITE ja loppujen lopuksi taksin mittariin tuli 30km matkaa ja hintaa 100 zlotya. Pyörittiin me joku tunti ympäri Varsovaa, kun ei oikeen kukaan tiedetty missä tää hostelli on. Onneks pienen puhelun jälkeen taksikuski sai oikeen osotteen ja päästiin oikeeseen paikkaan. Käveltiin me eka väärään hostelliin, mut onneks sieltä neuvottiin ystävällisesti että meidän kaipaama hostelli on seuraavassa rakennuksessa.
Päästiin loppujenlopuks respaan ja kyseltiin että onko meillä varausta vaiko eikö meillä ole. Luojan kiitos varaus oli, mut respan tyttönen rupes yhtäkkiä kyselemään et maksetaanko me tää ja miten me maksetaan. Tuli vähän paniikki ja yritettiin siinä sit selittää et meidän ei tarvi maksaa sitä, joku kyllä maksaa sen. Ilmeisesti tää neito usko meitä, vaikkei varmaan kovin uskottavilta kuulostettukaan ja antoi huoneen avaimet. Tässä vaiheessa iski raju totuus: mun laukku painaa lähemmäs 20 kiloa ja meidän huone oli kolmannessa kerroksessa. Eikä hissiä. Siitä lähettiin sit vaan kiipeemään, ehkä pieniä ärräpäitä pääsi aina joka kerroksen kohalla mut selvittiin ja hetken ku tapeltiin lukon kanssa, päästiin huoneeseenki sisälle.
Jonku aikaa oltiin meiän huoneessa, ilmoteltiin Suomeen päin että ollaan turvallisesti perillä ja sitärataa ja lähettiin ettimään jotain ruokapaikkaa. Mun väsymys oli jotain ihan kamalaa, tässä vaiheessa oli tullu valvottua jo semmoset 26 tuntia putkeen, eikä silmät meinannu pysyä auki. Onneks meiän hostelli oli tosi lähellä monia ruokapaikkoja, eikä jouduttu hirveen kauas tallustaa kun jo löydettiin sopiva italialaisravintola. Sisään ja syömään (ei muuten ollu kovin pirteetä asiakaspalvelua, onneks pizza oli hyvää!). Ruoan jälkeen kävästiin vielä Starbucksissa kahveella ja siitä talsittiin takasin hostelliin.
Hostellissa saatoin ehkä nukahtaa muutamaksi tunniksi (joten suokaa anteeksi kirjotusvirheet ja sekava teksti, heräsin justiin) mikä teki oikeestaan tosi hyvää, on jo vähän kivempi olla kun ei meinaa pystyyn nukahtaa. Kello on nyt 17.41 paikallista aikaa ja parinkymmenen minuutin päästä meidät tullaan hakemaan syömään ja lähetään kiertämään Varsovan vanhaa kaupunkia! Onneks laitoin puhelimen lataamaan niin saan enspostaukseen jotain kuviakin pistettyä.
Joka tapauksessa, meikä lähtee nyt valmistautumaan lähtöön, mutta kirjottelen lisää kun on taas aikaa!
Bye!
- Jenna
Heräsin keskiviikkoaamuna yheksältä oikeen reippaana pakkaamaan ja valmistautumaan lähtöä varten. Tottakai suunnitelmien piti vähän muuttua ja jotta ei varmastikkaan olis ylimäärästä aikaa, päätin lähteä aikasemmalla junalla kohti Helsinkiä.
Helsingissä olin puoli yheksän maissa illalla, siinä sitten poikaystävän kanssa pyörittiin ja hyörittiin niin kauan et kello oli 0:44 ja pääsin lähtemään junalla Helsinki-Vantaan lentokentälle.
En oikeen tiedä mitä pienessä päässäni ajattelin ku luulin että on hyvä idea mennä lentokentälle kello 1 yöllä kun lentokin lähtee vasta 8.20 aamulla mutta näin kuitenkin tein ja sielä sit istuin aamukuuteen asti yksin, miettien lentomatkaa jota niin kamalasti pelkäsin.
Ensimmäisiin ongelmiin törmättiin jo siinä vaiheessa kun piti tavata ensimmäistä kertaa mun matkaseuralainen, Rudi. Jotenkin oltiin päädytty eripuolille kenttää, ja sillon kun hän oli jo porteilla ja tehny lähtöselvitykset ja kaikki, mä vielä hölmönä pyörin turvatarkastuksen toisella puolella ja mietin et mitä mä nyt teen.
Tää ei toki ollut mun ensimmäinen kerta lentomatkustamisessa, mut jotenki aivot meni täydelliseen jumitukseen, ja seisoin hetken miettien et mitä täällä nyt pitikään tehdä. Jokatapauksessa onnistuin ystävällisen työntekijän avulla pääsemään läpi check-in tiskistä ja viemään laukunkin bag drop-paikkaan. Turvatarkastuskin meni heittämällä läpi ja mulla oli jopa vielä parikymmentä minuuttia aikaa panikoida edessä odottavaa lentoa!
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Löysin Rudin ja päästiin hetken odottelun jälkeen koneeseen. Ihme kyllä, jotenki se lentäminen ei tällä kertaa ollu niin paha, ellei lasketa sitä kuinka pahasti mun korvat meni lukkoon. Mut ainakaan ei tiputtu taivaalta, se on jo edistystä!
Lento lähti siis 8.20 Suomen aikaa ja oli perillä Varsovassa 9.00 paikallista aikaa (10.00 Suomen aikaa). Päästiin koneesta turvallisesti ulos ja laukutkin oli löytäny tiensä perille. Tästä lähdettiin sitten ulos ettimään bussipysäkkiä.
Meille oltiin annettu ohjeeksi ottaa bussi numero 175 ja mennä sillä keskustaan. Bussi löyty, keskusta löyty mutta missä hostelli? Pieni paniikki rupes nousemaan, kuitenki molemmat ollaan ekaa kertaa Varsovassa niin ei oikein tiedetty mistään mitään, mut onneks Rudi sai puhelimeen wifin ja sitä kautta saatiin hostellin osoite esiin. Sitte vaan kävelemään lähimmän "eihämärän" taksikuskin luo ja kysymään et josko heittäis meiät sinne.
Kaikki meni hyvin, kunnes ei enää menny. Ilmeisesti tän hostellin sivuilla oli VÄÄRÄ OSOITE ja loppujen lopuksi taksin mittariin tuli 30km matkaa ja hintaa 100 zlotya. Pyörittiin me joku tunti ympäri Varsovaa, kun ei oikeen kukaan tiedetty missä tää hostelli on. Onneks pienen puhelun jälkeen taksikuski sai oikeen osotteen ja päästiin oikeeseen paikkaan. Käveltiin me eka väärään hostelliin, mut onneks sieltä neuvottiin ystävällisesti että meidän kaipaama hostelli on seuraavassa rakennuksessa.
Päästiin loppujenlopuks respaan ja kyseltiin että onko meillä varausta vaiko eikö meillä ole. Luojan kiitos varaus oli, mut respan tyttönen rupes yhtäkkiä kyselemään et maksetaanko me tää ja miten me maksetaan. Tuli vähän paniikki ja yritettiin siinä sit selittää et meidän ei tarvi maksaa sitä, joku kyllä maksaa sen. Ilmeisesti tää neito usko meitä, vaikkei varmaan kovin uskottavilta kuulostettukaan ja antoi huoneen avaimet. Tässä vaiheessa iski raju totuus: mun laukku painaa lähemmäs 20 kiloa ja meidän huone oli kolmannessa kerroksessa. Eikä hissiä. Siitä lähettiin sit vaan kiipeemään, ehkä pieniä ärräpäitä pääsi aina joka kerroksen kohalla mut selvittiin ja hetken ku tapeltiin lukon kanssa, päästiin huoneeseenki sisälle.
Jonku aikaa oltiin meiän huoneessa, ilmoteltiin Suomeen päin että ollaan turvallisesti perillä ja sitärataa ja lähettiin ettimään jotain ruokapaikkaa. Mun väsymys oli jotain ihan kamalaa, tässä vaiheessa oli tullu valvottua jo semmoset 26 tuntia putkeen, eikä silmät meinannu pysyä auki. Onneks meiän hostelli oli tosi lähellä monia ruokapaikkoja, eikä jouduttu hirveen kauas tallustaa kun jo löydettiin sopiva italialaisravintola. Sisään ja syömään (ei muuten ollu kovin pirteetä asiakaspalvelua, onneks pizza oli hyvää!). Ruoan jälkeen kävästiin vielä Starbucksissa kahveella ja siitä talsittiin takasin hostelliin.
Hostellissa saatoin ehkä nukahtaa muutamaksi tunniksi (joten suokaa anteeksi kirjotusvirheet ja sekava teksti, heräsin justiin) mikä teki oikeestaan tosi hyvää, on jo vähän kivempi olla kun ei meinaa pystyyn nukahtaa. Kello on nyt 17.41 paikallista aikaa ja parinkymmenen minuutin päästä meidät tullaan hakemaan syömään ja lähetään kiertämään Varsovan vanhaa kaupunkia! Onneks laitoin puhelimen lataamaan niin saan enspostaukseen jotain kuviakin pistettyä.
Joka tapauksessa, meikä lähtee nyt valmistautumaan lähtöön, mutta kirjottelen lisää kun on taas aikaa!
Bye!
- Jenna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)